Risto Tadalafil

Nimeni on Risto, olen 48-vuotias sosiaalityöntekijä Helsingistä ja käytän tadalafil. Työskentelen kaupungin perhepalveluissa, missä suurin osa arjestani kuluu toisia auttaen. Sosiaalityö on minulle kutsumus: päivittäin kohtaan perheitä, jotka kamppailevat arjen haasteiden kanssa – taloudellisten ongelmien, mielenterveysasioiden tai lasten hyvinvoinnin tukemisen parissa. Olen tottunut siihen, että tehtäväni on olla tuki ja ratkaisuja etsivä henkilö muille. Kuitenkin oma elämäni toi eteeni haasteen, johon en ollut valmistautunut.

Erektiohäiriö ilmaantui vähitellen. Ensin kyse oli satunnaisista vaikeuksista, joihin en kiinnittänyt paljoa huomiota. Ajattelin, että työpaineet, pitkät päivät ja jatkuva väsymys selittävät kaiken. Kun työskentelee ihmisten ongelmien keskellä, oma jaksaminen jää helposti taka-alalle. Oletin, että lepo ja stressin väheneminen palauttaisivat tilanteen normaaliksi. Mutta kuukausi kuukaudelta huomasin, että ongelma paheni.

Minulle itseluottamus on aina ollut tärkeä osa identiteettiäni. Olin tottunut siihen, että hallitsen tilanteita ja löydän ratkaisuja. Nyt kuitenkin huomasin epäonnistuvani jossain niin intiimissä ja henkilökohtaisessa asiassa. Erektiohäiriö ei vaikuttanut vain fyysisesti, vaan myös henkisesti: aloin tuntea häpeää, vetäytyä ja vältellä läheisyyttä. Suhteessa vaimoni kanssa syntyi hiljainen jännite. Hän ei syyttänyt minua mistään, mutta huomasin hänen huolensa ja sen, että läheisyys vähentyi.

Olemme olleet yhdessä yli kaksikymmentä vuotta. Meillä on kaksi aikuista lasta, ja avioliittomme on aina perustunut luottamukseen ja avoimuuteen. Siksi minulle oli erityisen vaikeaa tunnustaa, että kamppailin ongelman kanssa. Kun vaikenin, se kuitenkin teki tilanteesta raskaamman. Lopulta eräänä iltana, kun istuimme yhdessä keittiön pöydän ääressä, hän sanoi: *“Risto, tämä ei ole sinun taakkasi yksin. Mennään yhdessä lääkäriin.”*

Se hetki jäi mieleeni. Tajusin, että olin yrittänyt olla vahva väärällä tavalla. Olin piilottanut ongelman, vaikka juuri avoimuus olisi ollut tie eteenpäin.

Ensimmäinen lääkärikäynti jännitti valtavasti. Pelkäsin, että minua ei otettaisi vakavasti tai että minulle sanottaisiin, ettei tilanteelle ole ratkaisua. Kävi kuitenkin täysin päinvastoin. Lääkäri kuunteli tarkasti, selitti rauhallisesti ja kertoi, että erektiohäiriö on hyvin yleinen ongelma miehillä minun iässäni. Hän painotti, ettei kyse ole heikkoudesta tai henkilökohtaisesta epäonnistumisesta, vaan lääketieteellisestä tilasta, johon on olemassa hoitokeinoja.

Keskustelimme eri vaihtoehdoista, ja lopulta hän määräsi minulle reseptin tadalafiiliin. Olin kuullut lääkkeestä aiemmin, mutta en tiennyt sen toiminnasta tarkasti. Lääkäri kertoi, että se auttaa rentouttamaan verisuonia ja parantaa verenkiertoa, jolloin erektio on mahdollinen luonnollisen stimulaation aikana. Toisin sanoen se ei tee ihmeitä itsestään, vaan tukee elimistön omaa toimintaa.

Ensimmäiset päivät olin epäileväinen. Ajattelin, että voiko pieni tabletti todella ratkaista jotain, mikä oli tuntunut niin suurelta ongelmalta. Mutta jo muutaman viikon kuluttua huomasin selvän eron. Intiimiys vaimoni kanssa palautui, ja ennen kaikkea sain takaisin itseluottamukseni. Erektiohäiriö oli vienyt minulta osan identiteettiäni – nyt tunsin saavani sen takaisin.

Tadalafiilin vaikutus ei rajoittunut makuuhuoneeseen. Se näkyi myös työssäni ja arjessani. Olin jälleen energisempi, avoimempi ja iloisempi. Huomasin, että myös vaimoni hymyili useammin. Meistä tuli läheisempiä kuin pitkään aikaan. Tuntui kuin olisimme löytäneet toistemme seurassa uudenlaista lämpöä.

Tiedän, että monille miehille on vaikeaa puhua erektiohäiriöstä. Siihen liittyy häpeää, pelkoa ja väärinkäsityksiä. Itsekin viivyttelin lääkärille menoa kuukausia, vaikka tiesin sisimmässäni, että tarvitsin apua. Nyt ymmärrän, että olisi pitänyt hakea tukea paljon aiemmin.

Nykyään haluan rohkaista muita miehiä: erektiohäiriö ei ole tuomio eikä loppu läheisyydelle. Se on tila, jota voidaan hoitaa. Tadalafiili on ollut minulle ratkaiseva askel kohti parempaa elämää, mutta yhtä tärkeää on ollut avoimuus vaimoni kanssa ja ammattilaisten tuki.

Sosiaalityöntekijänä olen oppinut, että jokaisella on oikeus apuun ja että kenenkään ei pidä jäädä yksin. Nyt osaan soveltaa samaa periaatetta itseeni. Tadalafiili ei ole minulle vain lääke – se on symboli siitä, että joskus suurin rohkeus on myöntää haavoittuvuutensa ja hakea apua.

Tänä päivänä koen olevani jälleen kokonainen mies: aviomies, isä ja työntekijä, joka voi keskittyä auttamaan muita, koska olen saanut itse takaisin sen, mitä luulin jo menettäneeni.

Jos tarinani saa edes yhden miehen ottamaan seuraavan askeleen ja puhumaan lääkärin kanssa, olen saavuttanut sen, mitä toivoin. Koskaan ei ole liian myöhäistä kohdata ongelma ja löytää ratkaisu. Minulle ratkaisu löytyi tadalafiilista, ja se toi takaisin elämänlaadun, läheisyyden ja varmuuden, joita ilman en haluaisi elää.